torstai 21. elokuuta 2014

Mitä tein kesälomalla... / What I did on my summer vacation...

Töihin palasin jo kaksi viikkoa sitten, joten tähän väliin pikainen tiivistys kesälomastani:
***
I've been at work for two weeks now, so at this point, here is a quick sum up of my summer vacation:


Loman alussa kävin Linnanmäellä pitkästä aikaa.
***
I went to Linnanmäki (an amusement park) after a long time.
Käytiin Sea Lifessä ja tasan yhdessä laitteessa, Kingissä.
***
We visited in Sea Life and only went to one ride, Kingi.

Vähänkö jänskätti istua penkkiin, kun tiesi, että tuolta tullaan
alas korkealta ja kovaa >_< Lyhyt kyyti, mutta ehdottomasti sen arvoinen.
Otti kivasti mahanpohjasta, kun lähdettiin alaspäin.
En pystynyt edes kiljumaan, vaikka olisi tehnyt mieli :'D
***
I was so excited when you knew that you're about
to go so high. It was a short ride, but totally worth it.
You really felt the speed in your stomach, when you started to fall.
I couldn't even scream, although I would have wanted :'D


Lintsin jälkeen käytiin keskustassa syömässä ravintola Kotossa...
***
After Linnanmäki we went to restaurant Koto...

Sielläpä sitten pyörryin ruokapöytään...
(onneksi kuitenkin onnistuin ottamaan lukua otsa kiinni pöytään, enkä päätynyt lattialle.
Ja vielä se, etten iskenyt päätäni lautasella olevaan kana teriyakiin)
***
There I fainted on the table...
(Luckily I blacked out my forehead onto the table and I didn't end up to the floor.
And it was a good thing too, that I avoided to hit my head to my order, chicken teriyaki)

Velipoika ja sen kaveri oli vähän silleen että mitä hittoa nyt Tiina.
***
My lil' bro and his friend was like what the heck now Tiina.

Yyh, niin noloa!
Ensimmäistä kertaa pyörryn julkisella paikalla.
Ihme kyllä ravintolan muut asiakkaat, eikä edes henkilökunta, kiinnittäneet asiaan huomiota.
Näytin kai vain siltä, että hakkaan päätäni pöytään...
En kyllä yhtään tajua mistä moinen pyörtyminen johtui... Kai se oli aurinko ja liian vähäinen nesteytys?
Tuntuu kyllä hassulta tuollainen tietoisuuden menettäminen. Vähän niin kuin vaipuisit uneen pikakelauksella ja maailma vaan mustenee ja hiljenee hetkeksi. Etkä voi mitenkään estää sitä.
Ja sitten kun yhtäkkiä kuuletkin kuinka jostain kaikuu ääntä sen korvissa soivan suhinan takaa.
Noh, havahduin siihen, kun pikkuveljeni oli siirtynyt vastakkaiselta paikalta viereeni ja kyselee "kuuleksä?" Mä vaan siinä mumisin, että "kyl mä kuulen" ja nostin pääni pystyyn ja aloin heti kyselemään
onko mulla kastiketta hiuksissa. 
***
Gaah, so embarrassing!
I fainted for the first time in a public place. 
Surprisingly other customers didn't notice this and neither did restaurant's staff.
I guess I looked like I'm just hitting my head to the table...
I have no idea why I fainted so suddenly... Maybe it was the sun and too little hydration?
It sure feels funny to loose consciousness like that. It's like you sink into sleep really fast and the world around you blackens and quiets down for a while. And you can do nothing to stop it.
And then you suddenly hear something echoing from somewhere far away while your ears are buzzing.
Well, I woke up and I noticed that my brother was next to me and asking "you hear me?"
I just mumbled "yeah I hear ya" and then I lifted my head and started to ask immediately
is there any sauce in my hair.


Että sellainen vähän erilainen ravintola reissu...
***
So that was something different restaurant experience...




Noh, sitten vielä...
***
Okay, then also...
...kävin kesän alennusmyynneissä - aivan liian monta kertaa.
***
I went to summer sales - far too many times.


Oleilin paljon tuulettimien luona.
***
I hung out a lot around the fans.


Datailin...
***
I was on my computer...


...ja olin laiska, erittäin laiska. Helteet ottivat koville.
***
...and I was lazy, very lazy. The hot weather was hard to endure.


Kävin myös Ähtärin eläinpuistossa.
***
I also visited Ähtäri Zoo.
Eläinkuvia tulossa ensi postauksessa. Prepare yourself!
***
There will be animal pictures in the next time. Prepare yourself!


Ja vika lomaviikko meni sitten itkien, koska vastoin meidän perheen tahtoa,
serkun perhe aikoo myydä äitini lapsuudenkodin ja minun "mummilan".
Niin paljon he sitten kunnioittivat mummin ja papan toivetta ja arvostivat sukutilaa...
Ihmetyttää tämä ihmisten rahanahneus ja mulle kaikki heti -asenne!
Eivät edes anna kunnon sururauhaa toisille läheisen kuolemasta!
Mummi kuoli vasta seitsemän kuukautta sitten! Ei voi ymmärtää...
***
And my last vacation week was nothing but crying, because our cousin's family
decided to sell my grandmother's place, which is also my mother's childhood home.
So apparently they don't have any respect for granma's and granpa's wish or
appreciation for your ancestral estate... How greedy man can be!
They don't even give us time to mourning! Granma died only seven months ago!
I can't understand this...

Kuvassa allekirjoittanut ja pikkubroidi mummilan pellolla 2000-luvun alussa. Mummila oli lapsena paras paikka.
Aina riitti tekemistä. Vaan eipä ole enää sinne kohta menemistä, muuta kuin muistoissa.
***
Me and my brother at the field of granma's place in the early 2000s. Granma's place was the best. You had always
something to do when you were a kid. But soon you can't go there anymore, except in your memories.

Viikon asuntovaunureissu kutistui kahteen päivään, kun pitikin sitten mennä tyhjentämään mummilaa. Siksi minulla ei ole tarjota mitään kuvia reissustamme. Ei ollut oikein inspiraatiota kuvailla tuollaisen uutisen jälkeen.
***
Our caravan trip was meant to last one week, but now it took two days, because we had to go to empty the granma's place. So that's why I don't have any pictures from our trip. I had no inspiration to photo shoot after the news like that. 


Minun oli tarkoitus kuvailla Minami-senseitä matkallamme,
mutta ei siitä tullut mitään. Anteeksi Minami :(
***
I had intended to photo shoot Minami-sensei during our trip,
but I failed. I'm sorry Minami :( 

Minami: "Ei se mitään... Matkakassisi pohjalla oli ihan
kodikasta oleilla ne kaksi päivää. Ihan yksin... Pimeässä..."
Minä: Eh... Yritetään ensi kesänä uudestaan paremmalla onnella, nee?
***
Minami: "It's okay... It was a quite comfy place, that bottom
of your travel bag. To be all alone... In the dark..."
Me: "Eh... Let's try again next summer with better luck, nee?"



Sentään Sohvista sain muutaman kuvan napsittua:
***
At least I got some pictures of Sohvi:
Esimerkki siitä, miten kissa matkustaa turvallisesti...
***
This is how your cat can travel safely...

...tai sitten ei. Sohvilla on siis kyllä kuljetuskoppa tuossa auton kyydissä. Motarilla se ei todellakaan matkusta näin ^^;
***
...or not. Sohvi has a carrier with her, don't worry. She isn't traveling like this usually ^^;

Asuntovaunun paras paikka: oma peti, jossa voi leipoa.
***
The best place in the caravan: your own bed where you can "bake".

Sohvi onnistui saalistamaan myyrän Ähtärin leirintäalueelta :(
Onneksi pikkuinen kuoli säikähdykseen, eikä Sohvi ehtinyt sitä rääkkäämään.
***
Sohvi caught a field vole when we were at Ähtäri camping area :(
Fortunately this little one died of fright fast and Sohvi didn't have time to harass it.


Viime postauksen Picco neemo Miun kuvat otin muutin maalla, mummilassa.
Todennäköisesti olivat sitten viimeiset kuvani sieltä.
***
By the way, pictures what I posted last time were taken in the country, granma's place.
They are probably my last pictures from there.


Että sellainen kesä - viimeinen mummilassa.
***
 So that was my summer - My very last summer at the granma's place.

10 kommenttia :

  1. Tuo leivonta-gif on aivan ihana! En kestä! ;___; <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Heh, Sohvi tulee usein myös mahan päälle leipomaan samaan tyyliin. Sen jälkeen on kivasti vatsan seutu punaisilla pisteillä, kun toinen ihan tosissaan käyttää noita kynsiä -_-;

      Poista
  2. That's so sad... it's amazing how heartless family can be. Same thing happened to us here!!!

    Your pictures of Minami made me laugh though, hehe :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. You had the same situation!? Sigh, what's wrong with all these heartless families? :c

      Haha, I feel bad for Minami ^^; She waited her summer vacation trip for so long and then she just had to stay in the bag the whole time :')

      Poista
  3. Surullista että mummolasi menee myyntiin. Mutta se on useimpien lapsuuden maisemien kohtalo. Jouduin pari vuotta sitten myymään oman lapsuudenkotini, eikä se ollut helppoa vaikka tyhjän asunnon ylläpito oli pelkkää rahanmenoa. Siinä asuu nyt nuori lapsiperhe ja asunto on varmaan onnellinen ollessaan taas täydessä käytössä, mutta haikealta tuntuu mennä siitä ohitse.
    Minami-poloinen joka ei päässyt matkalle! Saat kyllä hyvitykseksi viedä toisen johonkin muuhun hauskaan paikkaan.
    Odotan kovasti kuvia eläinpuistosta. Nojatuolimatkailu on kivaa enkä ole käynyt Ähtärissä varmaan vuosikymmeneen. (Tosin kerran vietin iltapäivän eläinpuiston parkkipaikalla hajotettuni autosta vaihdelaatikon juuri siinä kohtaa)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sen on vaan niin hassua miten ihminen voi niinkin voimakkaasti kiintyä materiaan ja tiettyyn paikkaan. Luopumisen tuska on melkein yhtä suuri kuin joku olisi kuollut. Ja tilannetta ei helpota serkun perheen käytös. Ensin luvataan toista ja sitten syödäänkin kaikki sanat.
      Yritän keksiä Minamille jonkun pienen reissun, että raukka pääsee katsomaan muitakin maisemia kuin vain laukun pohjaa...
      Itsekään en ollut käynyt Ähtärissä reiluun vuosikymmeneen, joten oli kiva päästä vierailemaan sinne.

      Poista
  4. Minä olin alkuun todella nihkeä myymään lapsuudenkotiamme, mutta kas ihmettä kun mieli muuttui kun joutui maksamaan milloin mitäkin kuluja, jatkuvasti unohtunutta yhtiövastiketta ja käymään hoitamassa pihaa ja paikkoja. Eikä itse luopuminen sitten niin hirveätä ollutkaan kuin mitä pelkäsin. Enemmän mieltäni pahoitti, kun lapsuuteni leikkimetsään nousi taannoin upouusi omakotialue! Lapsuudenkoti on sentään yhä olemassa vaikka toisten omana, mutta aarnimetsä katosi sen siliän tien.
    Tuo on kyllä kurjaa että suvulla on erimielisyyksiä perinnön suhteen. Tuollaiset kuoleman jälkeen seuraavat jutut ovat raskaita ilman riitojakin.

    VastaaPoista
  5. Hui, en uskaltaisi varmaan mennä tuonne Kingiin! :'D Käyn vain niissä lällymmissä laitteissa aina...

    Kissat on kyllä ihania kun ne leipoo. Tuo gif-animaatio Sohvista on jotenkin tosi vangitseva, voisin katsoa vaikka kuinka pitkään.. Kissojen tassut taitaa olla yksi niiden parhaista osista, minusta on ihana katsoa kun ne käyttelevät niitä.. :D Heh, hassua.

    Voi kurjuus että mummolallesi kävi näin. :( Meidänkin suvussa on ollut vähän riitaa mitä mummolalle tapahtuu mutta toistaiseksi ollaan saatu hätisteltyä innokkaimmat myynti-ehdotukset taka-alalle. Kurjaa miten jotkut ihmiset tuntuu vain ajattelevan rahaa eikä vanhoja hyviä aikoja ollenkaan.

    VastaaPoista
  6. Niin ja pakko sanoa että tottakai myynnin ymmärtää jos on akuutti rahan tarve tai jos ei vain ole varaa pitää paikkaa yllä, mutta kun meidän suvussa nyt ei ole ketään joka olisi tuollaisessa tilanteessa, enkä usko että mummolasta edes kovin paljon saisikaan sen myytyä, varsinkin kun on useampi perijä jakamassa summaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sellaiset laitteet, jotka ei pyöri, käy mulle. Pari vuotta sitten Särkänniemessä menin mustekalaan vai mikä se nyt onkaan, niin kyllä oli paha olo sen jälkeen, yögh -_-

      En tajua, kuinka Sohvi jaksaa välillä leipoa joskus yhteen menoon tosi pitkään. Luulisi että tassut/kynnet puutuu :D

      Surullisinta tossa mummolan myymisessä on se, että mitään akuuttia rahantarvetta ei näillä sukulaisillani edes ole! Ihan vakavaraisia ovat. Äitini teki kyllä ostotarjouksen, mutta oli kuulemma liian vähän näille. En usko, että tulevat saamaan koko talosta merkittävästi enempää, koska koko paikka on remontin tarpeessa, ikkunoita ja kaivoa myöten. Ja äitini vielä sanoi heille, että on kyllä vaikka valmis maksamaan vuokraa, jos myyntiä lykättäisiin. Mutta ei... äidilleni ei annettu sururauhaa. Nyt hän joutuu prosessoimaan lapsuudenkodin menetyksen ja samaan aikaan käymään läpi vielä oman äitinsä kuolemaa. Nyt tässä sitten voin vain ihmetellä miten tunnevammaisia ja sydämettömiä sukulaisia minulla onkaan. Miten joku voi olla noin epäempaattinen!!!
      Huh, tällainen pieni purkaus tähän väliin.

      Poista