sunnuntai 13. toukokuuta 2018

Japanipäiväkirjat Osa 1 / Japan Diaries Part 1


Oho, tulipas pidettyä blogini pisin tauko tässä! @__@
Ensin itselläni kesti kaksi ja puoli viikkoa toipua jetlagista, sitten tuli Avengers: Infinity War-leffa, joka aiheutti paljon tunteita ja paljon somen selaamista :') Sitten fiilistelin Antti Tuiskun tauolle jäämistä Hartwall Arenan konsertissa... Nyt vihdoin ja viimein pystyin suuntaamaan ajatukseni taas blogiin.
***
Oops, took quite a long time to update this blog again! @__@
So many things happened since I updated last time:
Horrible two weeks jet lag, Avengers: Infinity War and Antti Tuisku's (a Finnish pop singer) super cool concert before he went on hiatus... Now at last, I can focus my thoughts on this blog.

Unfortunately, I don't translate these travel updates. Sorry >_<; But hope you like my photos.
For summary: I was super excited about my trip to Japan! It was my dream come true!
Everything was awesome! XD


Jotain käsittämätöntä tapahtui maalis-huhtikuussa: Minä kävin Japanissa! Minä! Kotihiiri, joka ei ole ikinä lentänyt lentokoneella ja eikä ole käynyt kuin Norjassa - kerran!


Kun 15-vuotiaana, vuonna 2002 sukelsin ensimmäisen kerran mangan ja animen ihmeelliseen maailmaan, alkoi myös rinnalla kasvaa kiinnostus itse Japanin kulttuuriin. Ehdin siis olla Japani-fani 16 vuotta ennen kuin pääsin itse fanitukseni kohteena olevaan maahan! Voitte uskoa, että odotukset olivat korkealla :D Eikä kyllä mikään tuottanut pettymystä!


Kiitos Sherimichanille ja Sarqq:lle kutsusta lähteä mukaan tälle matkalle! ♥


Matka kohti lentokenttää alkoi pitkäperjantaina 30.3. iltapäivällä.
Jo itse lentokentällekin meno oli jännää, koska en sielläkään ollut ikinä käynyt...

Olo tuntui utopistiselta, kun lähestyttiin Helsinki-Vantaata:
Kohta lennän lentokoneella! 10 tuntia! Japaniin! Ja oon 16 päivää poissa kotoa! Minä!?
Kaikki tuntui unelta.

Koko ajan enemmän ja enemmän konkretisoitui sitten se, että olen oikeasti menossa Japaniin.
Viimeistään tässä, kun jonotettiin pääsyä koneeseen ^^

Waa~ ekaa kertaa lentokoneessa! Kaikki oli niin uutta ja jännää X3

Heti vähän kuvailua matkamaskoteista...

Nousu jännitti, mutta hyvinhän se meni. Kivasti kutitti mahassa. Ihan kuin jossain huvipuistolaitteessa olisi ollut. Niin ja meillä oli muuten tällä lennolla naiskapteeni, joka oli siistiä!

Lentokoneet ovat kyllä maailman yksi jännimmistä asioista. Että sellainenkin on keksitty! Että voi monta tonnia painava asia nousta ilmaan ja pysyä ilmassa! Niiiin jännää ja upeaa!

Lentomatka sujui ihan hyvin leffoja katsoen alkumatkan. En tosin saanut nukuttua yhtään :/
Mutta about kaksi tuntia ennen perille pääsyä, minulle tuli todella huono olo. Oli kyllä siinä ja siinä, etten oksentanut. En pystynyt syömään toista tarjottua ateriaa ollenkaan. Vähän sain mehua juotua.
En tiedä oliko kyseessä matkapahoinvointi vai mikä. En kyllä yleensä siitä ole kärsinyt...

Olin kyllä niin helpottunut, kun vihdoin kone laskeutui ja pääsi kävelemään.
Pahoinvointi meni pois, mutta kesti vielä monta tuntia ennen kuin pystyin taas syömään kunnolla.

Naritan kentällä haettiin meidän pocket wifi postista ja sitten piti vielä jonottaa kivassa ruuhkassa Rail Passi... Olo oli hyvin väsy ja nuutunut kaikesta valvomisesta ja paastoamisesta, mutta silti sitä oli onnellinen, koska oltiin Japanissa! Onneksi Satu kävi hommaamassa meille nesteytystä, kun siinä jonoteltiin. Tämä oli ensimmäinen juoma, mitä maistoin Japanissa ^^

Sitten mentiin vielä jonottamaan junaliput Narita expressiin...
Siellä toimistossa oli tällainen sakura-post-it-lappu puu seinällä.

Junassa pääsi vihdoinkin istumaan ja vähän lepäämään.
Itsellä alkoi pää nuokkua junassa pahemman kerran. Väsytti ihan hirveästi!
Torkahdin ja sitten taas säpsähdin hereille, kun pää oli nuokkumassa alaspäin.
Hauskasti myös vieressäni istunut mies pilkki samalla tavalla kuin minä koko matkan :'3

Vähän jaksoin sentään kuvata maisemia ennen kuin iski kooma...

Majapaikkamme oli Koenjissa, minne meidän piti vaihtaa junia muutaman kerran.


Onneksi ei ollut ruuhka-aika... Mahduttiin hyvin matkatavaroittemme kanssa juniin.

Siinä se sitten vihdoin oli! Meidän tukikohtamme kahden viikon ajan.

Futoneilla nukuttiin. Pelkäsin etukäteen vähän sitä, että tuollainen pelkkä patja olisi epämielyttävä nukkua ja siitä tulisi selkä kipeäksi, mutta hyvin tuossa nukkui! Painava ja paksu peitto ihmetytti alkuun, mutta kylmät yöt ja talon olematon eristys ikkunoissa, saivat ymmärtämään moiselle peitolle syyn :') Huoneemme oli pienehkö, mutta oma pikkuinen keittiö löytyi niin kuin myös kylppäri/vessa.

Kun oltiin hetki hengähdetty, lähdettiin kohti Nakanoa.
Näitä juoma-automaatteja löytyi ihan joka nurkasta.
Lempparijuomaksi muodostui matkan aikana kaikki sitruunainen...


Naapuruston eka kissa, mikä nähtiin!




Nakanossa nähtyä:








Ilta pimeni hyvin nopsaan Suomeen verrattuna; puoli seitsemältä oli jo pimeää.





Seuraava päivä:

Jälleen naapuruston kissoja...

Mentiin mäkkäriin aamiaiselle :) Hottokeekit oli hyvii! ♥

Sitten junalla kohti Akihabaraa!



Akihabarasta ostin heti matkapahoinvointilääkettä paluumatkaa varten.
Myyjälle näytin guuglettamaani sanaa puhelimesta ja heti löytyi oikea lääke!
Söpöjä nämä pakkausten kuvitukset ^^

Sitten shoppailemaan lisää!
Oli niin mahtavaa päästä kulkemaan näissä maisemissa, mitkä
on nähnyt niin monet kerrat muiden kuvissa ja videoissa.



Doll Point Akihabara.




Minun ei siis pitänyt mitään muuta kuin ehkä joku vaate ostaa nukeille...
mutta hups, ostinkin sitten Mini Dollfie dream Dream choice nuken,
nähtyäni tämän sinimekkoisen tyttösen tuijotuksen... ^^;


Iltapalaa kämpillä... Kaikki nämä konbini (eli lähikauppa) sushit oli niin hyviä ♥


Minun ja Sherimichanin uudet tytöt ^^
Sherimichanin nukke on värissä tan, joka on muuten todella nätti väri!
Omani on normal-värissä.



No niin, siinä ensimmäiset kaksi päivää...
Näitä Japani-postauksia saattaa tulla aika monta, koska kuvia on paljon
tuolta kahden viikon reissulta plus vielä sitten ostosten esittelyt päälle...
Mutta nyt, ensi kertaan!





~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~




Vessabonus:
Japanin vessoista ei koskaan voinut olla varma miten ja mistä ne vedetään!
Joskus oli perinteinen kahva, joskus oli liiketunnistin seinässä, joskus oli nappi tai nappeja, joissa ei kaikissa ollut yhtään englannin kielistä sanaa (siinä oli sitten kiva arpoa, mistä napista saisi pytyn vedettyä). Matkan alussa hämmensi myös automaattisesti itsensä vetävät vessat, kun et ollut osannut yhtään varautunut sellaisiin X3