torstai 20. huhtikuuta 2017

Peak's Woods Dandy Keith the Beast + some childhood pictures


Tällä herralla oli täydellinen ajoitus saapua kotiin vähän ennen syntymäpäivääni
(tosin sitä vähän yritinkin, kun osamaksujani tästä nukesta makselin...):
***
This mister had almost perfect timing to arrive just before my birthday
(albeit, that's what I tried to do when I paid my layaway payments for this doll...):


Siellä hän on~ ♥o♥ / There he is~ ♥o♥

Hän on ensimmäinen tanni nukkeni ja väri on aivan ihana!
***
He's my first tan doll and this color is very lovely!

Herra on siis Keith the Beast / Beauty and the Beast in Valentine Punk. Hänellä on firman meikit naamassa ja hirviö-käsissä. Väriltään hän on Urban Brown ja mukaan valitsin nuo silmät ja peruukin
Olen täysin hullaantunut Peak's Woodsin nukkeihin! Rakastan heidän tyyliään ja estetiikkaa!
Ja heti kun näin tämän julkaisun, tiesin, että tästä tulee täydellinen peikko-hahmo minulle.
***
So, he's Keith the Beast / Beauty and the Beast in Valentine Punk. He has the default face-up
and beast hands blushing. The skin color is Urban Brown and I chose the eyes and wig with him.
I adore Peak's Woods dolls! I love their style and esthetics!
And immediately when I saw this release, I knew this would be the perfect doll for my troll character.


Ongelmana on vain tämä peruukki, joka paljon vaaleampi kuin mitä
promokuvissa, eikä sitä oikein saa hyvin aseteltua (tai sitten en vain osaa... :'3 ).
Pitää katsella, jos jostain tulisi vastaan vähän parempi vaihtoehto...
***
The only problem now is the wig, which is way much lighter colored than what it
looked in the promo pictures and it doesn't set well. Maybe I'll try to find another wig...

Nämä kädet ♥♥♥ / These hands ♥♥♥






This face-up! *u*

Karvakorva n_n ♥ / Hairy ear n_n ♥



En ole vielä nimeä päättänyt hänelle, mutta taustatarina on jo olemassa.
Hän on siis peikko, joka kärsii särkyneestä sydämestä. Tarina on tuttu Päivänsäde ja
Menninkäinen-biisistä: Peikko parka, joka on yönolento, rakastui päivänvalon lapseen,
erääseen metsänneitoon... Peikon rakkaus ei ole saanut vastakaikua,
mutta hän ei ole vielä valmis päästämään irti rakkaudestaan.
***
I haven't named him yet, but the backstory is ready.
He's a troll who suffers from the broken heart. The story is familiar from the famous
Finnish song "Päivänsäde ja Menninkäinen" (The Sunray and the Goblin). It's a song
about impossible love: a creature of night falls in love with a child of light (here's the English
translation of the song and here you can hear the melody. It's a very beautiful and touching song!).
So, my poor troll has his unfulfilled love, but he isn't yet ready to let go of that love.

Tässä kohtaa astuu mukaan toinen Peak's Woodsin herrani, vampyyri Arius,
joka puolestaan salaa tunteitaan Peikkoa kohtaan...
***
At this point, comes along my other mister of Peak's Woods,
Arius the vampire who, in turn, have feelings towards the troll...

Peikko ja Arius ovat ystäviä pitkän ajan takaa, mutta...
***
The troll and Arius have been friends for along time, but...

...Peikko ei ole mitenkään tietoinen Ariuksen tunteista.
***
...the troll has no idea about Arius' feelings.



Arius: *nojautuu* "Huoh~" / *leans* "Sigh~"

Peikko: "Mitä sinä huokailet?" / Troll: "What are you sighing for?"
Arius: "En mitään..." / "Nothing..."



~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~



OFF TOPIC

Täytin tuossa pyöreitä 16. päivä - kokonaiset 30-vuotta, joka tuntuu ääneen sanottuna ihan hirveän paljolta! ;_; Muistan, kun 25-vuotiaana ajattelin, että tässä on vielä hyvin aikaa ennen kuin täytän 30... Muttta aika menikin hujauksessa ja olen jotenkin pettynyt, ettei elämäntilanteeni ole muuttunut miksikään. Kauhistuttaa ajatella, että aika alkaa pikku hiljaa loppumaan, esim. jos ajatellaan lapsen hankkimista; haluanko edes jälkikasvua, en tiedä vieläkään! T_T
***
I turned thirty on 16.4. and it feels so horrible! I remember when I was 25 years old and thought that there's still so much time until I'm 30... but time flew so fast and now I'm somewhat disappointed with my current life situation; it hasn't changed in any way. And if I ever would want e.g. children, time is ticking. But I don't even know if I want a child! Time is so cruel! T_T

Noh, tässä kumminkin olisi muutama kuva meikästä pikkusena kymmenen ensimmäisen vuoteni ajalta:
***
Well, here are some childhood pictures of me of first ten years:
Oon varmaan jotain lähemmäs kaks tässä ja...
***
I think I'm nearly two years old here and...

...yritän tukehtua kulkuseen. / ... I'm trying to choke on a jingle bell.

Tässä oon varmaan neljän vanha, koska pikkuveikka makoilee vielä ihan bebenä tuolla takana.
Tuo keppihevonen oli minulle tosi rakas ja sillä ratsastin vaikka mihin seikkailuihin.
Huomatkaa ratsastajan tärkeä roolivaate: cowboy-huivi!
 ***
I think I'm four in this picture. That hobbyhorse was very dear to me.
Notice the important rider gear: cowboy scarf!

En ollut lapsena mikään prinsessatyttö.... enkä paljoa nukeillakaan leikkinyt :'3
Nyt aikuisena olen selvästi ottanut takaisin nukkejen puutetta ^^;
***
I wasn't a princess kind of girl when I was a kid...
and I didn't play with dolls at all :'3 But now, when I'm an adult I'm very interested in dolls haha ^^;


Tiina 6-v. ja kädessä juuri synttäriaamuksi saatu cowboy-Fievel.
***
Tiina 6-year-old and cowboy Fievel in my hands what I got for my birthday.


Pikkubroidin kanssa miekkaleikit käynnissä...
Mainitsinko jo muuten, etten ollut mikään prinsessaleikkien ystävä X3
***
Playing sword heroes with my little bro...
Did I mention already that I didn't like to play princess X3


9-vuotias Tiina toivoi synttärilahjaksi, yllätys yllätys, kissakamaa...
 ***
9-year-old Tiina wished for her birthday present, surprise surprise, some cat stuff...

Mutta 10-vuotiaana sain parhaimman syntymäpäivälahjan: ikioman, ihan oikein kissan - Nellin!
En olisi malttanut pysyä erossa Nellistä hetkeäkään.
Tässäkin olen ilmeisesti valinnut nukkumapaikaksi sen paikan missä Nelli on.
 Kymmenen vuotta tästä kuvasta eteenpäin Nelli jouduttiin lopettamaan sen munaisten petettyä.
Hirveintä ikinä on, että paras ja tärkein ystäväsi, joka on ollut rinnallasi kaikki ne vuodet,
kun kasvat 10-vuotiaasta lapsesta parikymppiseksi nuoreksi aikuiseksi, katoaakin
lopullisesti sinun elämästäsi. (Surua Nellistä purin mm. piirtämällä
sarjakuvaa, jonka olen laittanut esille tämän postauksen loppuun.).
***
But when I turned 10 I got the best birthday present ever: my first own cat, Nelli!
I always wanted to be there where Nelli was. In this picture, I've apparently
chosen this sofa for my sleeping place, because Nelli was sleeping there.
Ten years after from this picture, Nelli's kidneys failed and she had to put to sleep.
It was so devastating when your beloved and best friend, who has been by your side from
a childhood to adulthood, is suddenly gone (I made this comic about Nelli's death. Roll down...).


Noh, sitten 20-v. Tiina sai kissan nimeltä Sohvi vuonna 2007 ja tässä kuva vuoden 2017 huhtikuulta, kun molemmat, sekä kissa että omistaja, olivat täyttäneet pyöreitä - toinen 30 ja toinen 10.
Ja laif gous oon...
***
Well, then 20-year-old Tiina got a cat named Sohvi in 2007 and here's
a picture from 2017 April where the cat is 10 years old and her owner is 30.
And life goes on...

Sellasta randomia tähän loppuun. Ensi viikkoon!
***
So that was some random stuff for you. Till next week!
(~ ̄▽ ̄)~

20 kommenttia :

  1. Ihana postaus, ja onnea syntymäpäivän johdosta!❤
    Uusi herrasi on komea ja karvainen tapaus, enkä malta odottaa, että saan nähdä lisää kuvia hänestä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! ^^
      Yritin tuossa jo kuvailla kuvatarinan ekaa osaa näistä herroista... saa nähdä mitä siitä tulee ^^; Pitäisi päästä mökille vähän kuvailemaan lisää, että saisin tarinan toisen osion tehtyä.

      Poista
  2. Onneksi olkoon! Mulla tulee ihan näillä näppäimillä 25 vuotta täyteen ja oon aivan kauhuissani! Haluaisin kyllä lapsia ja niin haluaisi mieskin, mutta miten sitä uskaltaa lisääntyä kun on henkisesti vielä ihan lapsi. D: Muutamilla samanikäisillä tuttavilla on jo jälkikasvua...Aargh! Lämpimät onnittelut myös Sohville! <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jep, ongelmana tuntuu olevan tuo, että henkinen ikä ei vastaa ollenkaan fyysistä!
      Tuntuu, että henkinen kasvu pysähtyi siinä 23-vuotiaana. En tunne olevani yhtään aikuinen vieläkään, vaikka biologia alkaa kohta sanomaan vastaan :'3 En voi sanoa, että mitään vauvakuumetta olisi, mutta töissä (siis päiväkodissa) tulee nyt useammin ajateltua, että vitsit toi on mun ikänen toi äiti tuossa ja sillä on jo ton ikänen lapsi. Mullakin voisi olla... Ja mulla ei oo edes sitä miestäkään vielä hankittuna! :'D
      Kiitos ^^

      Poista
    2. Minäkin olen töissä päiväkodissa, ja monilla on jo isojakin lapsia vaikka ikää on vähemmän kuin mulla. Vaikka työpäivän aikana hellii ja hoitaa lapsia, on toisaalta ihan mukavaa palata (melko) siistiin ja hiljaiseen kotiin... :P

      Poista
    3. Usein ite aattelen, että mitenköhän ihmeessä sitä jaksaisi oman lapsen kanssa sitten leikkiä työpäivän jälkeen, kun on ensin koko päivän hoitanut muiden lapsia :'3

      Poista
  3. Oih, onpas tuo uusi nukke upea! Minä olen koko harrastuksen ajan ostanut itselleni aina nuken lahjaksi. Syksyllä on synttärit, saas nähdä mitä hankin kun olisi muutama kiva nukke mielessä. :3 Täytän ensi vuonna 30 ja minustakin se tuntuu kamalan paljolta. Yritän olla ahdistumatta siitä liikaa XD

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mä oon nyt parina vuotena hommannut nuken lahjaksi itse itselleni ^^

      Mun lohdutuksena toimii se, että työpaikallani oon yksi nuorimmista työntekijöistä, suurin osa meiän työporukasta kun on 40-60-vuotiaita :'D Se vähän helpottaa ahistusta, kun muut pitävät vielä "pienenä" ^^

      Poista
  4. Tosi komea tuo uusi nukkesi! ♥ Itse en firman kuvissa ole tykännyt noista Peak's Woodsin nukeista, mutta näissä omistajakuvissa ne ovat ihan mielettömän upeita! Toivottavasti saisin joskus itsekin sellaisen hankittua.

    Näytät kyllä tosi paljon nuoremmalta kuin 30, joten ainakin sen suhteen sinulla ei ole kyllä mitään hätää! :D Minua luullaan aina ikäistäni _paljon_ vanhemmaksi, tai nyt näin opetusharjoittelussa oppilaat luulevat minua oikeaksi opettajaksi, eivät opiskelijaksi... kamalaa! Täytän tasan kuukauden päästä 25, en tiedä miten olen nyt jo niin vanhan näköinen! >:D Pitäisiköhän tässä joku ikäkriisi kehitellä...

    Paljon onnea synttäreidesi johdosta! ♥ Onhan sinulla vielä keskimäärin noin 53 vuotta aikaa saada aikaan elämässäsi jonkinlainen muutos, joten älä turhaan murehdi! :D Tosin lapsien kanssa on vähän huonompi odottaa. Toivottavasti saat jonkunlaisen itseäsi tyydyttävän päätöksen tehtyä. Meillä molemmat toivovat kovasti lapsia, mutta kunhan nyt pääsisi sellaiseen elämäntilanteeseen, että uskaltaisi yrittää sellaisen hankkimista.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitoksia! ^^ Suosittelen kyllä lämpimästi PW:n nukkeja. Ovat livenä vieläkin nätimpiä kuin kuvissa :3

      Haha, joo, kuulen usein tuota, että näytän vähän nuoremmalta mitä oon. Muistan, kun vielä 20-vuotiaana sain lasten lipun junassa, kun konnarilta pyysin "yksi sisäinen". Ihmettelin hetken lippuni halpaa hintaa, kunnes tajusin, mitä olikaan tapahtunut :')

      Menee kyllä hirmuisen nopeasti tämä aika. Tuntuu, että se painaa aina vaan lisää kaasua mitä vanhemmaksi itse tulee!

      Poista
  5. Onneksi olkoon! ^^ Siitä se alamäki alkaa :D Ei vaan, ei se rajan ylitys mielestäni mitenkään kauheasti mitään muuttanut. Muutama vuosi sitten oli jonkun aikaa selkäkipuja, enkä meinannut päästä aamuisin ylös sängystä; silloin ajattelin, että nyt se tapahtui, nyt tuli vanhaksi eikä pysty enää mihinkään. Mutta kummasti selkäkivutkin hävisi, kun hankin uuden sängyn, ja lisäsin liikuntaa.

    Ei mut tosissaan, ikä on osittain vain numero. Jotkut ihmiset haluavat laittaa jotain rajoja, että tietyn ikäisenä ei saa tehdä kuin sitä ja tätä. Mielestäni oma tappionsa. Itse kun olen ikäistäni nuoremman näköinen, ja myöskin vaihtanut alaa eli ehtinyt olla yli kolmekymppisenä monessa tilanteessa, jossa yleensä ollaan parikymppisenä, niin olen ehtinyt tähän monta kertaa törmätä. Itsellenikin usein muistutan: Ei kannata antaa kapeakatseisten ihmisten rajoittaa! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! ^^ Meillä töissä ainakin näkee sen, että ikä on vain numero, sen verran levottomia juttuja kuulee ja näkee noilta viiskymppisiltä kollegoilta! :'D

      Poista
  6. Onnea pyöreistä synttäreistä! Tasan kymmenen vuotta sinua edellä olevana voin kertoa että tästä se taantuma kohti holtitonta mummoikää alkaa! Enää kun ei muiden mielipiteillä ole sitäkään vähää merkitystä eikä kukaan kehtaa tulla tädeille kertomaan miten saa tai ei saa toimia :D Aivan mahtavaa!

    Ah ja voi! Peaks Woodsin nuket ovat niin rakkautta. Paria heidän vanhaa limitediään olen second handina yrittänyt pyydystellä mutta nyt alkaa tuntua että varmemmin saa oman kun hankkii uuden. Peikkopoikasi on todella kaunis! Yhtä aikaa herkkä ja miehekäs.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitoksia! Jep, totta on se, että mitä enemmän näitä vuosirenkaita kasvaa, sitä jykevämmäksi muuttuu; ei toisten mielipiteet enää paljoa huojuta. Se on kyllä plussaa.

      Toivottavasti vielä lykästää ja saat oman PW:n nuketuksen ^^

      Poista
  7. Oh the story of your Troll and Vampire it´s so cute, i hope to see more of them soon :3 Regarding your feelings about aging, i totally can relate, now i´m 32 and it´s somewhat frustrating to remember the things i wanted to achieve when i was younger, yet i feel grateful for the things i have now and the things i enjoy and know now (25 year old me wouldn´t have in his wildest dreams imagine 7 years later he would be collecting dolls XD), so cheer up, it´s never late to try new things :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Thank you ^^ I'm trying to photoshoot my troll and vampire more this weekend. I just hope it wouldn't rain, because I need to photoshoot them outdoor! D:

      Yeah, I'm grateful too and this age is quite stable overall, so I'm happy. I just need to figure it out if I want kids someday. It's annoying that there's a time limit for that >_<;

      Poista
  8. Onneksi olkoon sekä nukesta että synttäreistä!
    Hauskoja nuo lapsuutesi kuvat. Minusta on aina mielenkiintoista katsella mitä kaikkea silloin oli (ollaan aika saman ikäisiä).

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos :3
      Jotain maagista on omien lapsuuskuvien katsominen, kun näkee, että ite siinä on, muttei vaan muista niitä kaikkia tilanteita joissa on ollut :') Sitten on taas niitä kuvia, joihin on tallentunut sellainen hetki, josta muistat tarkasti asioita; omat tuntemuksesi, tunnelman, hajut, äänet... Ja on tosi nostalgista kattoa noita 90-luvun kuvia! Tulee kunnon ysärimeininki mieleen X3

      Poista
  9. Onnittelut täältäkin! Äääh, ei se vanheneminen niin huono juttu ole. ;) Vaikka, joo, olen minäkin katsellut että saman ikäisillä on yleensä jo lapset ja perheet... minä se vaan keräilen nukkeja, harrastan animua ja pelejä ja luuhaan maailmalla. XD Mutta ei kyllä vieläkään ole kiire perhettä perustamaan. Se on jotenkin niin se viimeinen etappi tai arkku naulaan aikuisuuden sinetöimiseksi. ;)

    Tosi hauskoja nuo lapsuuskuvasi. Mahtavat cowboy- ja zorroleikit siellä meneillään! Minäkään en tykännyt prinsessaleikeistä enkä nukeista lapsena. Serkkupoikien kanssa leikittiin autojen maailmaa! :D
    Onpa muuten hauska tuo Cowboy-Fievel, onkohan se vielä tallella sinulla?

    Peikon ja Ariuksen tarina herätti kiinnostuksen! Hauskaa kun he ovat niin eri tyylisiä mutta kuitenkin molemmilla tuo Peaks Woodsin estetiikka näkyy... jotain samaa, jotain erilaista.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitän ^^
      Ärsyttää tämä perheen perustamispäätöksen lopullisuus - juurikin sinä viimeisenä naulana... ja kohta se päätös on tehtävä, kun oman kehon parasta ennen-päiväys lähenee ;_;

      Mullakin oli tosi hyvänä kaverina juurikin serkkupoika, joka on meikää kuusi vuotta vanhempi. Hän oli idolini, joka osasi pelata tietokonetta, osasi ajaa traktoria (ai että kun pääsi serkun kanssa traktoria ohjaamaan ja radiosta soi Scatmanin se Ski ba bop :D Siinä oli kiva kyntää peltoa! Ihan parasta! XD) ja joka osasi vaikka rakentaa majan puuhun tai mahtavan autoradan. Pikkuveljenikin kanssa jatkettiin pikkuautojen kanssa leikkimistä...
      Cowboy-Fievel on vielä tallella mökillä ullakolla :D Rakastin niitä Fievel-leffoja lapsena niin paljon! Muistan kuinka sain kaupasta tämän Fievelin valita päivää ennen synttäreitä ja äiti sitten sanoi, ettei sitä saa siitä lelupaketistaan irroittaa kuin vasta huomenna syntymäpäivänäni. Mää sitten leikin sillä illalla silleen, että se oli siinä paketissa kiinni ja äidistä tää oli vissiin niin surkiaa, että hän heltyi antamaan Fievelin heti sitten minulle :') Ei tarvinnutkaan odottaa yön yli.

      Yritän kuvailla nyt viikonloppuna mökillä peikon ja Ariuksen tarinaa, kunhan vain tämä ihana keväinen räntä/rae/sade-keli sen sallii... :/

      Poista